Kuka omistaa Venäjän? Omistamisen ja vallan dynamiikka Venäjällä

Näkökulmia omistamisen ja vallan kysymyksiin Venäjällä: kuinka venäläinen nykykapitalismi toimii? Ovatko suomalaisten tekemät investoinnit turvassa? Mitä voimme oppia Venäjän historiasta?

Tekijän kolme teesiä Venäjästä
1. Venäjän nykyinen poliittinen järjestelmä perustuu kontrolliin - ei omistamiseen. Kuitenkin, ilman tosiasiallista omistamista Venäjä kuolee ts., se ei selviä globaalista kilpailusta ja sen tehokkuusvaatimuksista. Venäjän taloudellista rakenteiden uudistaminen vaatisi omistusoikeuden tosiasiallista vahvistamista ja ”vapauttamista”. Omistamisen vapautuksen myötä vapautuisi myös Venäjän demokratia sen nykyisestä panttivankeudesta ts., demokratiaa ei voi olla ilman omistusta ja tosiasiallinen omistaminen on tae valtion omavaltaisuutta vastaan.

2. Venäjällä omistamisen sietämätön vaikeus johtuu osittain sen historiallisesta painolastista ts. patrimoniaalisesta vallan periaatteesta jossa hallitsija omistaa periaatteessa kaiken. Länsimainen omistusoikeus vallitsi Venäjällä vuosina 1785-1917, ei tätä ennen eikä tämän jälkeen. Venäjän teollistuminen on suurelta osin ulkomaalaisten investointien ja tietotaidon ”lapsi”. Nykyinen venäläinen kapitalismi perustuu kolmenlaiseen erilaiseen omistamisen muotoon, jossa ulkomaalaisilla on ns. ”pyyn osa”. Samoin 1990-luvulla vapautettu ja yksityistetty omistaminen on nyt keskittymässä yhä harvempiin käsiin ja myös uudelleen valtiollistumassa.

3. Suomalaisen omistuksen lisääminen ja muidenkin kansainvälisten investointien lisääminen vaatisi perustavanlaatuista reformia. Nyt suomalainen omistus on enemmän kuin ”riskisijoitus”; näyttää siltä että siitä on tullut ns. poliittinen sijoitus (Fortum ym.) suomalaisten veronmaksajien rahoilla. Venäjän nykyinen eliitti ”sekurokratia” ei liene tarpeeksi vahva voidakseen todella uudistaa Venäjää ja sen omistusjärjestelmää.

ARTO LUUKKANEN
Dosentti Arto Luukkanen (s. 1964) työskentelee Helsingin yliopiston aluetutkimukseen keskittyvässä Renvall-instituutissa Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtorina. Hän on kirjoittanut alansa perustutkimukseksi luokiteltuja kansainvälisiä monografioita ja artikkeleja Neuvostoliiton uskontopolitiikasta. Hän on kirjoittanut myös Venäjän valtiollisuuden kehittymisestä ja Neuvostoliiton historiasta.

Hajoaako Venäjä? (Edita 2001)
Neuvostojen maa (Edita 2004)
Projekti Putin. Uuden Venäjän historiaa 1996-2008 (WSOY 2008)
Georgian sota - miten mahdottomasta tuli mahdollinen (WSOY, Barrikadi-sarja, 2008)
Kuka omistaa Venäjän? Omistamisen ja vallan dynamiikka Venäjällä (WSOY, 2009)

Venäjän nykyisen poliittisen tilanteen avainkysymyksenä on vallan ja omistamisen välinen suhde. Omistaminen ei ole Venäjällä aivan yksinkertainen asia. Venäjällä voidakseen omistaa on oltava valtaa tai on oltava suhteessa valtaan.

Omistamisen suojan kehitys Venäjällä on ollut sidoksissa maan omalaatuiseen historiaan. Valta omistaa ei ole merkinnyt mitään suhteessa siihen, voiko hallita ihmisiä tai työvoimaa. Läntinen omistamisjärjestelmä ulottui Venäjälle vasta 1800-luvulla ja sen jälkeen neuvostoaikana omistamisen suhde muuttui taas. Yksityisomistamisesta tuli olemuksellisesti ”pahaa”.

Nykyisen uuden Venäjän tärkein omistamisen tae on suhde ”sulttaaniin” ja klaaneihin, jotka ovat muodostuneet suojelemaan omistamista. Tämän takia esimerkiksi investointipolitiikka Venäjälle tulee olemaan haasteellista ja vaativaa: onko esimerkiksi Fortumin miljardi-investointi turvassa Venäjällä? Entä miten varmalla pohjalla ovat muut suomalaisomistukset itänaapurissamme?

Dosentti Arto Luukkasen kirja omistamisesta ja vallasta Venäjällä avaa uusia näkökulmia näihin kysymyksiin: venäläisen nykykapitalismin omalaatuinen toimintakulttuuri on ymmärrettävissä, kun seurataan historian pitkiä linjoja.